tiistai, 15. helmikuu 2011

Hinnalla millä hyvänsä

Outi Pakkanen

2005

En ehtinyt lukea montakaan riviä, kun mieleen tuli vanha kunnon SinäMinä -lehti. Lehdessä oli aina nuoren naisen mieltä liikuttavia rakkauskertomuksia, joissa henkilöt kuvattiin kuten Pakkasen romaanissa. Kirja jännitys on enemmänkin romantiikkaa ja suurta dramatiikkaa. Ei ollut minun juttuni, mutta luin sentään loppuun asti.

tiistai, 15. helmikuu 2011

Leppoistamisen tekniikat

Timo Kopomaa

2009

Minä tosissani yritin lukea tätä kirjaa, mutta se oli kuin norsu olisi syönyt puikoilla mustikoita. Ei kertakaikkiaan voinut jatkaa ensimmäistä lukua pidemmälle kun alkoi niin tökkimään hellannlettas -kulttuuri. Voi kamala kun on kiire ja stressi, voi voi voi. Täytyy olla leppoisaa. Sen lisäksi kirja pitää lukijaa typeryksenä, jolle täytyy kaikki tarjoilla valmiiksi pureksittuna totuutena.

Esikuvani on mummoni, joka hoiti yksin seitsämän lasta, maatilan ja sodassa vammautuneen miehen. Tarvitsisin huomattavasti nykyistä tehokkaamman lääkityksen, että Kopomaan ajatukset uppoaisivat.

 

tiistai, 15. helmikuu 2011

Huimaavat korot

Mirja Tervo

2010

Kirjailija Mirja Tervo työskenteli yli vuoden New Yorkissa ylellisessä kenkäsalongissa. Kirja kertoo arkipäivästä luksuskenkien keskellä. Ei tunnu olevan kovin ruusuista kenkämyyjän työ rapakon takana. Minulle kirjan parasta antia olivat terävät kuvaukset asiakkaista ja työkavereista. Jaksoin myös pari sataa sivua ihmetellä ihmisten jaksamista ja sinnittelyä. Amerikkalainen tapa tehdä töitä on niin kovin erilainen. Mikä työhyvinvointi? Lainsäädäntö? Palkka perustuu vain provisioon ja myyntikäyrien on noustava jatkuvasti. Tämän kirjan lukeminen nosti omaa työhyvinvointiani ihan kympillä.

tiistai, 15. helmikuu 2011

Löydy brändää itsesi verkossa

Tuija Aalto ja Marylka Joe Uusisaari

vuosi 2010

Olipa antoisa tuttavuus. Tässä on pehmeissa kansissa syy, miksi nyt naputtelen blogia. En oikein osaa kritisoida mitään, sen verran oli iloinen yllätys. Kirjasta saa nopeasti käsityksen, että se on suunnattu uraohjuksille, mutta yllättävän helposti se aukesi työssä käyvälle perheenäidillekin. Ennen tätä kirjaa podin ehkä pientä nettifobiaa, joka perustuu ihan yksinkertaisesti ajanpuutteeseen. Suurin oivallukseni oli se, että ei netin tarvitse hallita ajankäyttöäni vaan minä voin hallita netin viemää aikaa. Kaikkeen ei ole pakko addiktoitua ja farmville on vapaaehtoinen peli. Tämän kaiken oivaltamiseen tarvittiin siis hyvin jäsennelty kirja.

 

 

sunnuntai, 16. tammikuu 2011

Ruma lapsi Esikoinen

Juhani Laaksonen 2010

Kyllä on suuri synti niputtaa kaikki sarjakuvat yhden kategorian alle. Tällä kirjalla ei ole mitään yhteistä Kikin kanssa.

Juhani Laaksonen on kirjoittanut paikoittain sairaan hauskan pienen kirjan. Minä nauroin kamalasti, mies ei yhtään. Kirjaan ei mene elämästä kuin max puoli tuntia, joten ei se kamalan suuri uhraus ole kokeilla.

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Blogini tarkoitus on seurata mitä luen vuoden mittaan. Kirjoitan jokaisesta kirjasta muistiinpanot. Lukeminen on aina ollut mieleistä, luen missä vain ja melkein mitä vain. Tietokirjat ja dekkarit ovat lemppareita, mutta runot ja rakkauskin käy joskus. Ei kuitenkaan mitään lässynläätä romantiikkaa, hyi.
    Olen kahden iloisen pojan äiti. Meillä on myös pari lehmänkokoista koiraa ja kissaa. Reipasta elämää siis ja se on mukavaa.

  • Tagipilvi