Vuoden kirjat

Outi Pakkanen

2005

En ehtinyt lukea montakaan riviä, kun mieleen tuli vanha kunnon SinäMinä -lehti. Lehdessä oli aina nuoren naisen mieltä liikuttavia rakkauskertomuksia, joissa henkilöt kuvattiin kuten Pakkasen romaanissa. Kirja jännitys on enemmänkin romantiikkaa ja suurta dramatiikkaa. Ei ollut minun juttuni, mutta luin sentään loppuun asti.

Timo Kopomaa

2009

Minä tosissani yritin lukea tätä kirjaa, mutta se oli kuin norsu olisi syönyt puikoilla mustikoita. Ei kertakaikkiaan voinut jatkaa ensimmäistä lukua pidemmälle kun alkoi niin tökkimään hellannlettas -kulttuuri. Voi kamala kun on kiire ja stressi, voi voi voi. Täytyy olla leppoisaa. Sen lisäksi kirja pitää lukijaa typeryksenä, jolle täytyy kaikki tarjoilla valmiiksi pureksittuna totuutena.

Esikuvani on mummoni, joka hoiti yksin seitsämän lasta, maatilan ja sodassa vammautuneen miehen. Tarvitsisin huomattavasti nykyistä tehokkaamman lääkityksen, että Kopomaan ajatukset uppoaisivat.

Mirja Tervo

2010

Kirjailija Mirja Tervo työskenteli yli vuoden New Yorkissa ylellisessä kenkäsalongissa. Kirja kertoo arkipäivästä luksuskenkien keskellä. Ei tunnu olevan kovin ruusuista kenkämyyjän työ rapakon takana. Minulle kirjan parasta antia olivat terävät kuvaukset asiakkaista ja työkavereista. Jaksoin myös pari sataa sivua ihmetellä ihmisten jaksamista ja sinnittelyä. Amerikkalainen tapa tehdä töitä on niin kovin erilainen. Mikä työhyvinvointi? Lainsäädäntö? Palkka perustuu vain provisioon ja myyntikäyrien on noustava jatkuvasti. Tämän kirjan lukeminen nosti omaa työhyvinvointiani ihan kympillä.

Tuija Aalto ja Marylka Joe Uusisaari

vuosi 2010

Olipa antoisa tuttavuus. Tässä on pehmeissa kansissa syy, miksi nyt naputtelen blogia. En oikein osaa kritisoida mitään, sen verran oli iloinen yllätys. Kirjasta saa nopeasti käsityksen, että se on suunnattu uraohjuksille, mutta yllättävän helposti se aukesi työssä käyvälle perheenäidillekin. Ennen tätä kirjaa podin ehkä pientä nettifobiaa, joka perustuu ihan yksinkertaisesti ajanpuutteeseen. Suurin oivallukseni oli se, että ei netin tarvitse hallita ajankäyttöäni vaan minä voin hallita netin viemää aikaa. Kaikkeen ei ole pakko addiktoitua ja farmville on vapaaehtoinen peli. Tämän kaiken oivaltamiseen tarvittiin siis hyvin jäsennelty kirja.

Juhani Laaksonen 2010

Kyllä on suuri synti niputtaa kaikki sarjakuvat yhden kategorian alle. Tällä kirjalla ei ole mitään yhteistä Kikin kanssa.

Juhani Laaksonen on kirjoittanut paikoittain sairaan hauskan pienen kirjan. Minä nauroin kamalasti, mies ei yhtään. Kirjaan ei mene elämästä kuin max puoli tuntia, joten ei se kamalan suuri uhraus ole kokeilla.

Colin Beavan 2009

Kirjailija kertoo, miten hän eli perheensä kanssa vuoden ajan mahdollisimman ekologista elämää vuoden ajan. Lisähaasteen antoi pienen perheen asuinpaikka Manhattan, jossa ekoilu vaatii suurta kekseliäisyyttä. Jollakin tapaa he aina ratkaisevat ongelmat ja siinä sivussa pohtivat vielä elämän tarkoitusta.

Kirja mullisti maailmankatsomusta. Tämä pisti taas kerran miettimään mihin kaikkeen turhanpäiväiseen sitä laittaa elämäänsä. Tärkeintä ovat lapset ja se, että heillä olisi maapallo vielä aikuisenakin. Kiitos Colin!

Dashiell Hammett 1929

Tämä on taas näitä kirjoja, joita lainaa kiireessä palautettujen kirjojen hyllystä. Vähän niin kuin irtokarkkeja ostaisi. Kirjassa oli dramatiikkaa, kauniita naisia ja kovaksikeitettyjä miehiä. Juonen kulku oli minun mieleeni epäselvä ja hatara, mutta ehkä 1900 -luvun alkupuolella se ei ollut tällä alalla ihan se tärkein juttu. Toisaalta eikös Agatha Christie kirjoittanut samoihin aikoihin? Lajityyppi oli tietysti eri. Kiva kuitenkin, että tuli luettua. Nyt pitäisi vielä katsoa leffa.

Kirjailija: Reijo Mäki

Vuosi 2009

Perusdekkariosastoa. Otin tämän kirjan kirjastosta ihan sillä fiiliksellä, että yksi dekkari pitää olla kotona kun sille päälle sattuu. Pari yötä meni ihan plörinäksi tämän kirjan vuoksi, eivätkä lapset antaneet mitän armoa aamusella. Ensin luetaan aamukolmeen ja sitten pitää nousta seitsämältä laittaamaan filmiä pyörimään ja päästämään koirat ulos. Ei voi valitettavasti syyttää kuin itseään kun jo aamukahvilla ihmettelee miten taas tämän päivän jaksaisi.

Kirjailijat: Catel ja Bocquet

ilmestymisvuosi 2008

tyyli: fakta, sarjakuva

omat muistiinpanot: Kirja tuli ahmittua liiankin nopeasti. Kuvat olivat realistisia ja antoivat mielikuvitukselle ruokaa. 1900-luvun alkupuolen Pariisi on aina ollut yksi lempimaailmoitani, siellä todellakin tapahtui silloin. Ei ollut turhia tabuja, vaan elettiin elämää joka maistui jollekin. Ilmapiiri huokuu joka ikisestä elämänkerta teoksesta siltä ajalta. Gertrude Steinin päiväkirjat esimerkiksi. Mutta se tuli luettua jo 2010, joten ei siitä sen enempää.